On suorastaan kummastuttavaa, miten aikani mentorointiohjelmassa on tuntunut samanaikaisesti niin nopealta kuin valtavan hitaalta. Tuntuu, kuin viimesyksyisestä ensimmäisestä mentorointitapaamisesta olisi kulunut vain lyhyt hetki. Samalla koen kuitenkin olevani valovuosien päässä siitä pisteestä, josta käsin aloitin toimintani aktorin roolissa. Siinä missä viime kesänä audiovisuaalisella alalla toiminen oli vain pieni osa laajempaa työkuvaani, tällä hetkellä työllistyn käytännössä lähes kokonaan TV-, elokuva- ja radiotuotantojen parissa. Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana olen muun muassa kirjoittanut pitkää fiktioelokuvaa, ohjannut radiokuunnelman, toiminut useassa TV-sarjassa lukevana dramaturgina sekä kehitellyt kahta pitkää elokuvaa. Olen tavannut valtavan määrän ihastuttavia kollegoita, vieraillut ammattilaistapahtumissa, osallistunut alalla käytävään representaatio- ja diversiteettikeskusteluun sekä verkostoitunut alalla toimivien yhtiöiden ja tilaajien kanssa. Tällaista ja näin kokonaisvaltaista ammatillista käännettä en todellakaan olisi osannut nähdä tapahtuvan etukäteen.

Olen ollut muutoksesta innoissani, sillä audiovisuaalisella alalla toimiminen on tuntunut tähän asti itselleni luontevalta ja omannäköiseltä. Vaikka tilanne alalla on yleisesti epävarma ja paikoin haastava, on se nähdäkseni ollut ilahduttavalla tavalla myös elinvoimainen, taiteellisesti kunnianhimoinen ja ennen kaikkea yhteisöllinen. Käsikirjoittaja voi ammattina käydä joskus yksinäiseksi, jolloin kaikki linkit muihin kollegoihin ja tuottaviin tahoihin ovat kullanarvoisia. Tällaisia yhteyden kokemuksia sekä jaettuja taiteellisia prosesseja olen alkanut pitää koko ajan yhä tärkeämpinä ja arvokkaampina.

Myös mentorointiohjelma on vastannut tähän yhteyden ja yhteisön tarpeeseeni, mikä oli yksi suurimmista toiveistani ohjelmaa ajatellen. Katista on muodostunut korvaamaton osa viime syksyäni ja kulunutta talveani. Hänen tarkkanäköisyytensä, hieno sanallistamiskykynsä ja empaattinen otteensa ovat auttaneet minua tunnistamaan ja sanoittamaan niitä kysymyksiä ja havaintoja, joita kohtaan työssäni. Olen kokenut tulleeni Katin ohjauksessa nähdyksi ja kuulluksi, mikä on osaltaan vahvistanut kokemustani siitä, että ehkä minä tosiaan voin löytää paikkani vielä tällä kentällä. Kuten myös löytää niitä ihmisiä, keiden seurassa minun on hyvä ja turvallinen olla niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisesti.

Tapasimme Katin kanssa viimeisen mentorointitapaamisen yhteydessä ravintolassa ja juhlistimme päättynyttä mentorointimatkaamme illallisen merkeissä. Pohdimme yhteistä matkaamme ja sitä, minkä äärellä olemme olleet tapaamistemme aikana. Syksyn alussa toivoin, että saisin vahvistettua tekijäidentiteettiäni, tutustuttua laajemmin audiovisuaaliseen kenttään sekä kuulla kokemuksia ammattidramaturgina työskentelemisestä. Jokainen näistä asioista on toteutunut, jopa yli odotusten. Samalla olen kuitenkin löytänyt rauhaa myös ei-tietämisestä ja siitä, ettei minulla tarvitsekaan olla kirkasta suunnitelmaa tai selkeää polkua, jota kohti tähdätä ammatillisesti. Elämä keksii joka tapauksessa aina jotain uutta ja onnistuu yllättämään. Kati rohkaisi tapaamisessamme minua luottamaan siihen. Voisinko luottaa, että elämä kuljettaa minut oikeihin paikkoihin ilman erityistä pinnistelyä tai hallinnantarvetta? Mitä tapahtuisi, jos vain uskaltaisin heittäytyä seuraamaan oikealta tuntuviin tilaisuuksiin ja ihmisiin? Voisiko juuri luottamuksen vahvistaminen ja seuraaminen olla minulle se seuraava ammatillinen askel?

Illallisen päätteeksi kiitin Katia lämpimästi hänen näkemästään vaivasta ja paneutumisesta koko mentoriohjelman ajan. Hyvästelimme, mutta samalla naurahdimme, että mitäs tässä hyvästelemään. Kohta me varmasti jo törmätään jossain pian. Tämä lämmitti mieltä, sillä vaikka yksi mentorointiohjelma päättyy, elämä jatkuu ja uudet projektit alkavat. Ja siellä varmaan mekin, kaksi dramaturgia, tapaamme jossain jälleen ja jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin.  

Lämpimät kiitokset vielä Katille, WIFT:ille ja kaikille teille, jotka olette todistaneet meidän mentorointimatkaamme. Ja ihanaa, villiä ja lempeää kevään odotusta!

Onerva Hannula
Helsingissä 19.2.2024