Liian moni mahdollisuus jää käyttämättä, näkökulma tarkastelematta ja kasvukipu keventämättä, koska oikeaan aikaan ei löytynyt oikeanlaista tukea. Näin ei tarvitsisi olla, ja siksi hain mentoriksi.

Olen Fanny Heinonen, tamperelainen av-alan yrittäjä ja asiantuntija. Valmistuin 2015 elokuvan ja tv-tuottamisen koulutusohjelmasta (TAMK) ja jatkoin tuottamisen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon 2020. Ikäväkseni jouduin keskeyttämään yamk-opinnot elokuva- ja tv-alan työkiireiden vuoksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna hyvä niin. Tarvitsin enemmän oppeja ja kontakteja työkentältä kuin koulunpenkiltä. Urani av-alalla sai alkunsa 2011 ja matkani varsinaisen coachingin parissa käynnistyi vasta loppukesästä 2021. Kipinä valmentamiseen syttyi jo alle parikymppisenä kilpaurheilun kautta. Opin jo nuorena mentaalivalmennuksen, mentoroinnin ja turvallisten ihmissuhteiden merkityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Valmistumisen kynnyksellä työskentelin hetken tuotannoissa freelancerina ja mainostoimistossa koordinaattorin ja toimittajan työtehtävissä. Henkilöhaastattelut ja mainoksien kuvaus-castingit olivat suosikkejani. Olin jo silloin vahvasti vuorovaikuttaja, utelias tarkkailija ja keskustelija. Halusin hyödyntää näitä luonteenvahvuuksia silloista enemmän, joten punnitsin muita vaihtoehtoja perinteisen mainos- tai tv tuottajan työn sijasta. Perustin 2017 alussa oman casting-toimiston, FJH Castingin, jossa koekuvasin, rekrytoin, haastattelin ja myöhemmin koulutin esiintyjiä. Sain olla tukena monelle, mikä motivoi jatkamaan haastavasta alasta ja hektisestä yksinyrittäjän elämäntyylistä huolimatta. Viime syksynä 2021 ammatilliseen uraani tuli toisen kerran iso muutos, kun tartuin kahteen uudenlaiseen työtarjoukseen: ura-coachin tehtäviin Tampereen ammattikorkeakoulun elokuva-alan aikuisopiskelijoille ja asiantuntijaksi av-alan kehitys- ja rahoitustehtäviin Film Tampereelle. Tartuin molempiin haasteisiin ja sillä tiellä olen nyt.

Tausta kilpaurheilijana, av-alan yrittäjänä, elokuva-alan aikuisopiskelijoiden uraohjaajana ja tietysti oma vuosien kokemus työnohjattavana antavat nuoresta iästäni huolimatta hyvät eväät WIFT Finlandin mentorointiohjelmaan. Ura-coachina koin tarvetta validoida ja vahvistaa pätevyyttäni, koska ammattimaisuus ja eettisyys ovat minulle tärkeitä. Aloitin tammikuussa NLP Practitioner -koulutuksessa (Neurolingvistinen ohjelmointi, soveltavan psykologian suuntaus) ja elokuussa minulla on toivottavasti kourassani paitsi sertifikaatti myös lisää eväitä auttaa muita. Ura-coaching TAMK:illa päättyy ainakin toistaiseksi kesäkuun korvilla, joten uusi mentorointisuhde tulee täydelliseen hetkeen. Tavoitteeni lisää omaa sitoutumistani entisestään mentoroinnin matkalla ja tarjoaa aktorille mainion mahdollisuuden päästä hyödyntämään uutta osaamistani.

Olen avoin monenlaiselle aktorille, mutta uskon, että suurin ilo minusta on sellaiselle, joka on valmis tutkimaan itseään, tavoitteitaan ja arvojaan sekä kokee keskustelun, (sopivan) haastamisen ja avoimuuden itselle mielekkäiksi tavoiksi oppia. Omat erityisalueeni tai kiinnostuksen kohteeni av-alan substanssin lisäksi ovat työhyvinvointi, rekrytointi, urakehitys, motivaatio ja ajattelun muutosprosessit. Mentoroin parhaiten suomeksi, mutta englanti on myös mahdollinen ja mieleinen. Olen valmis sitoutumaan tapaamisiin ja tarjoamaan tukea mentaalisiin ja emonaalisiin pulmiin sekä jakamaan ilot ja onnistumiset. Ja tietysti oppimaan aktorilta! Parhaimmillaan suhde on molemminpuolinen.

Katja Kostiainen on kokenut äänisuunnittelija. Vaikka yleensä Kostiaiselle soitetaan, kun tarvitaan äänidramaturgian ja äänellisen tarinankerronnan asiantuntijaa, on hän työskennellyt laaja-alaisesti myös muun muassa äänittäjänä, tuottajana, ohjaajana, käsikirjoittajana ja miksaajana. Kostiainen on pitänyt luentoja äänityksen ja äänisuunnittelun taiteesta sekä ADR- ja spiikkaustyöstä. Hän on perehtynyt metodi- ja työpajamuotoiseen opetukseen. Opetuksessaan hän korostaa, miten herätä havainnoimaan ympäristöään äänellisesti ja miten löytää oma sisäinen äänisuunnittelijuutensa. Hän on pitänyt myös räätälöityjä työpajoja toimittajille ja valokuvajournalisteille äänittämisen ja äänen jälkikäsittelyn taidoista ja perusteista, sekä aiheesta ääriolosuhteet äänityksessä.

Mentorina hän antaa vahvaa, mentoroitavalle omannäköistä näkemystä äänestä, äänisuunnittelusta ja tarinankerronnasta ja auttaa mentoroitavaa löytämään oman "äänensä" ja taiteilijuutensa äänen parissa.

Katja Kostiainen voi mentoroida suomeksi ja englanniksi.

Olen elokuvaaja ja toiminut alalla aktiivisesti noin kymmenen vuotta. Tunnetuimmat työni ovat televisiosarjat Mieheni Vaimo ja Aikuiset sekä elokuva Teräsleidit. Tällä hetkellä valmistelen seuraavaa elokuvaani. Fiktiivisten töiden lisäksi olen kuvannut useita dokumenttielokuvia eri puolilla maailmaa. Olen ollut mukana Suomen elokuvaajien yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti pari viimeistä vuotta ja olen tällä hetkellä yhdistyksen sihteeri ja hallituksen jäsen.

Elokuvaajakoulutus Aalto-yliopistossa antoi taiteelliset ja tekniset valmiudet toimia elokuvaajana. Tosin ammattia ei voi koskaan täysin hallita ja työ itse kasvattaa ymmärrystä ja taitoja. Ammatti on vaativa ja välillä voi olla haasteita tasapainoilla vaatimusten ja jaksamisen välillä. Ajattelen että hyvä ennakkosuunnittelu, kommunikaatio ja näkemys auttavat priorisoimaan ja keskittymään oleelliseen. Ammattitaito kasvaa työtä tekemällä, kaikkea ei voi oppia kerralla ja ammatti on mahdollista oppia pala palalta.

Olen opettanut useissa alan oppilaitoksissa mm. Aalto-yliopistossa useiden vuosien aikana sekä kandi- että maisteritason opiskelijoita. Opettajana pyrin hahmottamaan asiat opiskelijan näkökulmasta. Pyrin auttamaan kokonaistilanteen hahmottamisessa, pyrin artikuloimaan ongelmia yhdessä opiskelijan kanssa ja pyrin opettamaan tilannekohtaisesti keskeisimpiä toimintamalleja sekä siirtämään yleisempää hiljaista tietoa. Mentorointikielenä voi olla suomi tai englanti.

Ajattelen että jokaisen tapa nähdä maailmaa on taiteellisen työn pohja ja että parhaaseen tulokseen päästään kunnioittamalla toinen toistamme.

Olen toiminut päätoimisena leikkaajana jo opiskelujeni alusta, vuodesta 2001 lähtien. Olen tehnyt musavideoita, lyhäreitä, dokkareita ja ennen kaikkea televisiota ihan koko rintamalla. Eli niin uutis- ja ajankohtaistoimituksessa kuin realityn äärellä.

Teen myös värikorjausta, opetustyötä, post-käsikirjoitustakin - vähän mitä vaan pyydetään jälkitöiden osalta. Pidin juuri Tampereen ammattikorkeassa reality-workshopin. Anti oli molemmin puolin oikein innostavaa! Opettaessani olen tuntenut, että minulla on runsaasti annettavaa!

Olen yhtäaikaa äärimmäisen tunteva, kriittinen, suora, rehellinen, värikäs ja rohkea, mutta myös ymmärtävä, suvaitseva ja katson asioita niiltäkin kannoilta mikä itselle ei ole se mieluisin. On ihanaa saada toinen oivaltamaan ja samalla oppii itsekin aina jotain uutta. Rakastan selkeyttä ja konkretiaa, mutta toki filosofointi ja maalailu kuuluu olennaisena osana visuaaliseen taiteeseen.

Työuran alussa olevan pitää yrittää hahmottaa omia kiinnostuksen kohteita, nollakokemuksella. Autan näkemään alan erilaisia mahdollisuuksia ja työn eri puolia niin, että todella tietää mitä se työ sitten on. Samoin autan näkemään avoimemmin vaikeita kysymyksiä. Esimerkiksi leikkaamieni sarjojen Papisto (evankelisluterilainen kirkko ja sen papit - usko) ja Lapsi tuntemattoman kanssa (etiikka, ylikansoitus, sateenkaariperheet ja -ihmiset) kautta.

Leikkaajan työ on tekniikkaa, mutta se on myös kaikki maailman tunteet ja kaikenlaisten ihmisten kaikki tunteet. Se on hurjaa työtä.
Olen ollut töissä ajankohtaistoimituksessa 2004, kun tapaninpäivän tsunamin materiaalia virtasi Suomeen. Olen katsonut kuinka Big Brotherissa humalaiset ihmiset antavat kielareita toisilleen ja peitto heiluu. Materiaalin ja työn vaihtelevuuden lisäksi täytyy osata luovia muuttuvan työryhmän kanssa. Joskus ohjaaja käskee ja joskus ohjaajaa ei ole. Kameleontti-leikkaaja noudattaa käskyjä, mutta leikkaajan pitää kyetä tekemään myös omia hyviä ratkaisujaan.

Työssä on valtava määrä nyansseja, joita tajuaa vasta pitkän työuran jälkeen. Näistä keskustelu auttaa leikkaajaa saavuttamaan nopeammin pisteen, jossa hänen itsensä on hyvä olla. Kaikki ei sovi kaikille. Vaihtelevuutta rakastavat leikkaajat tekevät mitä ohjelmia ja elokuvia tahansa. Mutta joillekin on hyväksi vakityö Ylellä, tietty formaatti tai genre tai muu hyvin ennakoitava asema. Tämän tunnistaminen takaa sen, että pöydältä lähtee maailmalle timanttista sisältöä. Opetuskielenä pidän mieluusti suomen.

Olen toiminut freelance-käsikirjoittajana ja dramaturgina noin 25 vuotta ja kirjoittanut draamaa niin televisiolle, radiolle kuin teatterillekin. Valmistuin Teatterikorkeakoulusta 1997, tein sivuopintoja elokuvataiteen laitoksella ja olen urani alusta asti kirjoittanut monelle eri välineelle. Tv-tuotannoista olen ollut mukana kirjoittamassa mm. sarjoja Hyvät neuvot kalliit, Kotikatu ja Karppi. Näytelmiä olen kirjoittanut sekä vapaan kentän tuotantoihin että laitosteattereihin (mm. trilogia Kansallisteatteriin 2013-2021). Radioon olen kirjoittanut yksittäisiä kuunnelmia sekä lasten kuunnelmasarjan. Tällä hetkellä kirjoitan elokuvakäsikirjoitusta ja olen mukana uudessa sarjahankkeessa. Olen myös toiminut dramaturgina Helsingin kaupunginteatterissa, Radioteatterissa ja YLE Draamassa, mutta hakeutunut aina takaisin freelanceriksi keskittyäkseni taiteelliseen työhöni. Aika ajoin olen kirjoittamisen ohella opettanut.

Kirjoittamisen monet mutkat, projektien eri vaiheet ideasta valmiiseen teokseen ja writer’s room -työskentely ovat olleet olennainen osa työn tekemistä. Ammattitaidosta huolimatta työhön liittyy edelleen paljon tunteita: iloa, epävarmuutta, onnistumisia, epäonnistumisia, tylsyyden sietämistä, paloa, luopumista ja innostumista. Kokemus on kuitenkin tuonut suhteellisuudentajua, kepeyttä ja kykyä sopeutua uusiin, alati muuttuviin tilanteisiin. Perheen ja epäsäännöllisen ts. taloudellisesti turvattoman työelämän yhdistäminen on ollut niin ikään vuosien varrella keskeinen kysymys. Vuorovaikutustaitojen tärkeys on korostunut mitä enemmän olen kirjoittanut ryhmässä.

Olen nauttinut valtavasti nimenomaan työni vaihtelevuudesta ja mahdollisuudesta siirtyä yhden projektin päätyttyä uuteen fiktiiviseen maailmaan ja uuteen työporukkaan. Vapaus päättää omasta ajankäytöstä on ollut minulle arvokasta. Kirjoittajana työskentelen toisinaan pitkiä aikoja yksin, toisinaan intensiivisesti ryhmässä ja tämäkin vaihtelu on tuntunut mielekkäältä. Mutta oppia on hankittu myös kantapään kautta: kolmekymppisenä tein aivan liikaa töitä ja arvioin sekä hankkeiden vaatimat aikataulut että omat voimavarani väärin. Lopputulema oli burn out. Tahtia oli pakko hiljentää ja jouduin opettelemaan uusia taitoja: miten kuunnella omaa jaksamista ja arvioida projektien vaatimia aikatauluja realistisemmin, miten rytmittää työpäivä, milloin kannattaa sanoa projektille ei.

Viime vuosina olen miettinyt freelancereiden tukiverkostojen puutteita ja työhyvinvointia, asioita, joihin liittyy rutkasti rakenteellisia ongelmia. Freelancereiden sosiaaliturvan kehittämisestä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta asiat muuttuvat hitaasti. Kirjoittajien sopimukset tuotantoyhtiöiden ja teattereiden kanssa ovat edelleen kuuma peruna, jokainen kirjoittaja neuvottelee sopimuksensa yksin. Näistä neuvottelutilanteista minulle on kertynyt melko paljon kokemusta.

Tukeakseni omaa työhyvinvointiani ja saadakseni lisää konkreettisia välineitä niin työryhmän vetämiseen kuin opettamiseenkin olen hankkinut lisää koulutusta: valmistun palautumisvalmentajaksi Villa Mandalasta syksyllä 2022. Koulutuksesta olen saanut uusia näkökulmia työntekemisen tapoihin ja coaching -tyyppinen lähestymistapa on tullut tutuksi.

Mentorina ajattelen olevani kannustava, leppoisa ja rehellinen. Olen vakuuttunut siitä, että jokaisella on oma persoonallinen näkemyksensä maailmasta – jokaisen kirjoittajan näkemys on siinä mielessä korvaamaton ja uniikki. Uskon yhä edelleen taiteen tekemisen olevan arvokasta ja merkittävää; jokainen taiteilija punoo kulttuuriseen mosaiikkiin oman kuvionsa. Tämä on oman mentoroinnin lähtökohta. Olettaisin myös, että uransa alussa olevalla kirjoittajalla on paljon konkreettisia kysymyksiä alkaen siitä, miten tällä hommalla itsensä elättää. Mentorina haluan luoda tapaamisista turvallisen tilanteen, jossa aktori uskaltaa kysyä juuri niitä konkreettisia alaan liittyviä kysymyksiä, jotka sillä hetkellä polttelee.

Av-ala muuttuu koko ajan ja jokainen kirjoittaja on erilainen – mitään yksiselitteisiä vastauksia ei tietenkään ole. Uskon itsekin oppivani uutta mentorina tässä ohjelmassa. Useimpiin kysymyksiin paras vastaus löytyy kunkin kirjoittajan omasta ajattelusta ja arvomaailmasta, mutta jaan mielelläni sitä konkreettista tietoa, jota itselleni on tässä ammatissa vuosien varrella kertynyt niin kirjoittamisen prosesseista, writer’s room -työskentelystä, idean myymisestä, sopimusneuvotteluista kuin omasta palautumisesta huolehtimisesta. Tällä tavoin olen mieluusti mukana tukemassa seuraavaa kirjoittajapolvea. Mieluiten mentoroin suomeksi, mutta englanti onnistuu myös. Ruotsiksi on nihkeämpää mutta ei mahdotonta.