Tasa-arvopoliittinen selonteko turmeli kissani syntymäpäivät

Kesäkuun 9. päivä meillä juhlittiin. Kissani täytti kolmetoista vuotta. Samana päivänä valtioneuvosto hyväksyi Suomen toisen tasa-arvopoliittisen selonteon. Juhlimisen arvoinen asia sekin, mutta ilottelun sijaan sainkin hepulin.

Tasa-arvoselonteko on asiakirja, joka linjaa maamme tasa-arvopolitiikkaa 2020-luvun loppuun. Se on tärkeä paperi ja kertoo siitä, mitkä asiat Suomessa koetaan tärkeimpinä tasa-arvon esteinä ja kehittämisen kohteina. Tulevat hallitukset todennäköisesti käyttävät sitä asettaessaan tavoitteensa.

Selonteossa asetetaan seitsemän tavoitetta. Ne ovat:

1. Tasa-arvoinen ja syrjimätön Suomi

2. Sukupuolistuneesta väkivallasta vapaa Suomi

3. Tasa-arvoisten osallistumismahdollisuuksien Suomi

4. Taloudellisen tasa-arvon Suomi

5. Tasa-arvoisesti hyvinvoiva Suomi

6. Tasa-arvoisen työnjaon ja koulutuksen Suomi

7. Tasa-arvoa kansainvälisesti edistävä Suomi.

Ensimmäinen kohta tarkoittaa yleistä päämäärää ja koskee jokseenkin kaikkea toimintaa. Kolmas kohta viittaa politiikkaan ja talouselämään, viides kohta lähinnä terveyteen.

Nämä ovat loistavia päämääriä. Allekirjoitan ne kaikki. Mutta… Minulla meni kuitenkin kuohari väärään kurkkuun synttäreillä. En löytänyt sanaa kulttuuri koko selonteosta! Ehkä se jossain vilahti, mutta niin lyhyesti, että se meni minulta ohi. Seksistisestä kulttuurista vapaa Suomi ei ole listalla. Ymmärrän kyllä, että ensimmäinen kohta, ”tasa-arvoinen ja syrjimätön Suomi” tarkoittaa varmasti myös kulttuuria, ainakin periaatteessa ja hyvällä tahdolla tulkittuna. Mutta silti!

Eikö kulttuuria vieläkään ymmärretä inhimillisen todellisuuden omaksi itsenäiseksi alueeksi, jota ei voi palauttaa mihinkään muuhun? Eikö ymmärretä, että merkitykset ovat merkityksiä, eivätkä ne palaudu minnekään, eivät työhön, koulutukseen, rahaan, väkivaltaan?  Ne ovat oma totuutensa, ja siksi ne olisivat ansainneet oman otsikkonsa. Olisi nyt edes ilmoitettu, että vastustetaan sukupuolistereotypioita, kuten esimerkiksi Euroopan neuvosto ja EU sanovat tasa-arvostrategioissaan.

Jos yksi tavoite olisi ollut ”kulttuurisesti tasa-arvoinen Suomi”, tarkoittaisi se sen myöntämistä, että meillä on usein vakavia ongelmia siinä, miten naisia (ja muitakin) esitetään tai jätetään esittämättä. Selonteossa toki myönnetään, että audiovisuaalisissa tuotteissa kuva maailmasta on usein perinteisiä sukupuolioletuksia vahvistava (s. 60). No niinpä on, ja siksi olisi ollut tärkeää kohdistaa huomio selkeästi myös kulttuuriin. Tämä ehkä kannustaisi tulevia hallituksia tasa-arvotoimiin myös tällä alueella.

Selonteossa kyllä todetaan, että sukupuolten tasa-arvo on asetettava kansalliseksi tavoitteeksi, joka läpileikkaa kaikki politiikan alueet (s. 20). Tämä tarkoittaa tietysti myös kulttuuripolitiikkaa, vaikkei erikseen mainitakaan. Siellä myös sanotaan, että julkista tukea saavilta tahoilta voitaisiin odottaa nykyistä laajemmin, että ne edistäisivät sukupuolten tasa-arvoa (s. 18). Tätä kannatan!

Ehkä on niin, että joidenkin mielestä tasa-arvoista kulttuuria on vaikea määritellä. Siksi sitä ei ehkä mainita selonteossakaan. Tai sitten meillä on oikeasti hyvin koulutetussa Suomessamme viranomaisia ja poliitikkoja, jotka eivät ymmärrä kulttuurin merkitystä myös sukupuolten tasa-arvolle. Toivon, että jälkimmäinen arvaukseni on väärä.

Valtioneuvoston tasa-arvopoliittinen selonteko (pdf)

Tarja Savolainen, tutkija, VTT
tarja.savolainen@wift.fi