Se, miten heijastamme todellisuutta valkokankaalla, vaikuttaa ihmisten kokemuksiin maailmasta, kirjoittavat Audiovisual Producers Finlandin, Women in Film & Televisionin ja Ylen edustajat.

Elokuvilla ja televisio-ohjelmilla on valtava voima kulttuurissamme. On siis tärkeää, millaisia tarinoita niissä kerrotaan ja millaisia hahmoja niissä nähdään – lähtien siitä, että miehet voivat itkeä ja naiset ratkaista rikoksia. Se, miten heijastamme todellisuutta valkokankaalla, vaikuttaa ihmisten kokemuksiin maailmasta.

Viime aikoina menestyneet kotimaiset elokuvat ja tv-sarjat ovat olleet hyvin erilaisia: esimerkiksi Myrskyluodon Maija, Luottomies, Kuolleet lehdet, Paratiisi, Poromafia, 70 on vain numero, Tytöt tytöt tytöt, Munkkivuori, Hytti nro 6 ja Kaikki synnit tuovat jokainen valkokankaalle omanlaisensa, mutta suomalaisia selvästi puhuttelevan tarinan.

Mainitut esimerkit osoittavat, että kerrottujen tarinoiden monipuolisuus kannattaa. Elokuva- ja televisioala, kuten yhteiskunta yleisestikin, hyötyy laajemmasta näkökulmien ja kokemusten kirjon esille tuomisesta. Se rikastuttaa kulttuuriamme – ei uhkaa taiteellista vapautta tai tarkoita sitä, että joidenkin tarinat olisivat kiellettyjä tai ei-toivottuja.

Audiovisuaalisella alalla tasa-arvo ei vieläkään toteudu kameran takana tapahtuvissa tehtävissä, sukupuolten välillä on palkkaeroja ja käsikirjoitettujen roolien merkitys ja määrä vaihtelevat sukupuolen ja iän mukaan. Paitsi että ala tarjoaa sisältöjä katsojille, tarjoaa se töitä alan tekijöille. Siksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on velvollisuus jo työelämän lainsäädännön näkökulmasta.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät edisty itsestään, vaan ne vaativat aktiivisia toimia: työkaluja, koulutuksia, keskustelua. Erilaisten työkalujen, kuten av-alan tasa-arvotyökalun tai feministisen taskudramaturgin, on tarkoitus toimia keskustelun herättäjinä ja haastaa tekijöiden ajattelua, ei määrittää sisältöjen suuntaa. Oman tekemisen reflektointi ja pohtiminen luovassa prosessissa on tärkeä osa taiteilijan työtä eikä pohdintoihin ole oikeita tai vääriä vastauksia. Valinta siitä, kenen tarinoita kerrotaan ja miten, ei koskaan ole työkalun päätös. Sen tekee aina ihminen: luova, vapaa ja ajatteleva tekijä.

Elokuvat ja tv-ohjelmat auttavat kuvittelemaan, millainen maailma voisi olla. Elokuvat ja tv-ohjelmat luovat esikuvia. Siksi on tärkeää, että kotimaisissa elokuvissa ja televisio-ohjelmissa näkyy elämien ja todellisuuksien laaja kirjo.

Laura Kuulasmaa
toiminnanjohtaja, Audiovisual Producers Finland - APFI

Elina Knihtilä
hallituksen puheenjohtaja, Women in Film and Television Finland

Jarmo Lampela
päällikkö, Yle Draama